Velkavivulla sijoittaminen selitettynä – näin hallitset riskit ja hyödynnät mahdollisuudet
Wall Streetillä on omat värikkäät tarinansa hurjapäisistä sijoittajista, jotka ottavat lainarahalla massiivisia osakepositioita ja luottavat markkinoiden nousuun koko sydämestään. Yksi heistä on suomalainen Jari Paakkarinen, joka ei epäröi hyödyntää velkavipua Yhdysvaltain pörssissä. Hänen kokemuksensa toimii muistutuksena siitä, miksi riskin ja tuoton suhteen ymmärtäminen on tärkeää ennen kuin vivusta kääntää.
Mikä ihmeen velkavipu?
Kuvittele, että sinulla on 50 000 euroa säästössä ja päätät sijoittaa sen osakkeisiin. Sitten mieleesi tulee houkutteleva idea: otetaan vielä 50 000 euroa lainaa ja sijoitetaan sekin pörssiin. Nyt sinulla on kaksinkertainen määrä rahaa liikkeellä – ja jokainen kurssiliike, ylös tai alas, vaikuttaa kaksinkertaisesti.
Hyvinä pörssipäivinä velkavipu paisuttaa salkun arvoa kuin pullataikinaa. Huonoina hetkinä se voi leikata pääoman kuin veitsi. Jos vakuusarvo laskee liian alas, välittäjä voi myydä sijoituksia puolestasi – usein juuri huonoon aikaan.
Suomessa vivun käyttö on harvinaisempaa kuin Yhdysvalloissa. Syynä ovat muun muassa korkeammat lainakulut ja tiukempi sääntely. Tilastokeskus toteaa, että suomalaiset sijoittajat ovat keskimäärin varovaisempia – ehkä luonteen, ehkä järjestelmän vuoksi.
Kun markkinat romahtavat
Velkavivun suurin vihollinen on äkillinen kurssilasku. Jari Paakkarisen kaltaiset ammattilaiset seuraavat markkinoita silmä kovana ja reagoivat nopeasti. Pelkkä valppaus ei kuitenkaan riitä – tarvitaan suunnitelma.
Romahduksen vaikutusta voi lieventää esimerkiksi näin:
- Stop loss -määräykset: Automatisoidut myynnit, jos kurssi putoaa tietyn rajan alle.
- Käteispuskuri: Rahavara, jolla voi tukea vakuusarvoja ja estää pakkolunastukset.
- Suojaus johdannaisilla: Optiot ja futuurit voivat pelastaa tilanteen – mutta niistä on maksettava.
- Hajautus: Sijoitusten hajauttaminen eri maihin ja toimialoihin suojaa koko salkun romahdukselta.
Miksi jotkut silti ottavat riskin?
Tutkimusten mukaan varallisuuden kasvaessa kasvaa usein myös halu ottaa riskejä. Varakkailla on puskureita, jotka kestävät isompiakin tappioita. Wall Streetillä velkavipu on arkipäivää – lainaraha on siellä halvempaa, markkinat syvempiä ja kulttuuri riskihakuisempaa.
Suomessa taas vivun käyttö on maltillisempaa. Useimmilla sijoittajilla velka muodostaa alle neljänneksen koko salkusta – jos he käyttävät sitä lainkaan.
Lopputulos: suunnitelma ennen rohkeutta
Paakkarisen tarina muistuttaa, että velkavipu voi olla tehokas työkalu, mutta se ei sovi kaikille. Ilman selkeää strategiaa se voi kääntyä itseään vastaan hyvinkin nopeasti.
Jos harkitset vivun käyttöä, kysy itseltäsi:
- Siedänkö sen, että voitot ja tappiot moninkertaistuvat?
- Tiedänkö tarkalleen, mitä teen markkinoiden laskiessa?
- Onko minulla riittävästi puskuria pahimman varalle?
Velkavipu on kuin urheilumoottori – se voi kiihdyttää vauhtia hurjasti, mutta hallinnan merkitys kasvaa. Oikeissa käsissä se voi viedä pitkälle, väärissä taas matka voi loppua ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan.
