Nettovarallisuudella tarkoitetaan virallisesti sitä, miten paljon yrityksellä on rahaa, kun sen varoista vähennetään sen velat. Termi nettovarallisuus liittyy siis alunperin yritysverotukseen. Yritysten nettovarallisuus voi vaikuttaa yksinkertaiselta ilmiöltä, mutta sen tulkitseminen mutkistuu katsottaessa eri yritysmuotojen verotusta. Tämä johtuu siitä, että yritysmuodosta riippuen nettovarallisuuteen saatetaan lukea vain tietyt rahaerät, mikä mutkistaa varojen laskemista. Nettovarallisuudella voidaan kuitenkin tarkoittaa yritysten sijaan myös yksityishenkilöiden omistusten määrää, josta on vähennetty heidän velkojensa määrä. Yksityishenkilöiden nettovarallisuudesta puhuttaessa termi on helpompi ymmärtää. On mahdollista puhua esimerkiksi kotitalouden nettovarallisuudesta, millä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon yhdellä kotitaloudella on sellaista pääomaa, josta on vähennetty kotitalouden velat. Nettovarallisuus on hyödyllinen käsite varallisuudesta puhuttaessa, sillä se antaa hyvän kuvan siitä, kuinka paljon varoja henkilöllä tai kotitaloudella todellisuudessa on. Tilastokeskuksen mittausten mukaan jopa kymmenellä prosentilla Suomen kotitalouksista ei ole lainkaan nettovarallisuutta, sillä heidän velkansa määrä on suurempi kuin heidän varallisuutensa määrä. Neljäsosassa suomalaisista nettovarallisuutta on alle 10 000 euroa, kun taas neljäsosassa nettovarallisuuden määrä kohoaa yli 250 000 euron.
Miten nettovarallisuus karttuu?
Yksinkertaisesti ilmaistuna nettovarallisuutta on mahdollista kartuttaa hankkimalla lisää omaisuutta ja vähentämällä velan määrää. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä niin helppoa kuin miltä se kuulostaa, sillä lukijaa voi askarruttaa, millä tavoin omaisuutta voi hankkia lisää. Mahdollisuuksia on monia. Näistä ensimmäisen, talletussäästämisen, hyvä puoli on se, että rahoja ei tarvitse lähteä sijoittamaan, vaan ne kerätään säästötilille, jossa ne kerryttävät lisää rahaa korkoa korolle -ilmiön avulla. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun raha on pankissa säästötilillä, sen määrä kasvaa joka vuosi pankin säätämän koron verran (eli pankki lisää talletussummaan joka vuoden lopulla sovitun prosenttimäärän verran rahaa, mikäli raha pysyy säästötilillä). Kun summa kasvaa koron avulla, se suurenee joka vuosi enemmän. Tämä johtuu siitä, että summan kasvaessa korkoprosenttien tuottama rahamäärä on joka vuosi aiempaa isompi. Voimme havainnollistaa tätä esimerkillä:
- Jos laitamme tänään säästötilillemme 100€ ja sen korkoprosentti on 2.5%, vuoden kuluttua meillä on säästötilillämme 100€ x 1.025 eli 102,50€
- Kahden vuoden kuluttua summa on kasvanut jo 102,50€ x 1.025 eli meillä on nyt 105.62€
- Viiden vuoden kuluttua summa on kasvanut jokaisena vuonna uudet 2.5%, mutta tämä 2.5% on lisätty jokaisen vuoden tilin saldoon eli meillä on tilillämme jo lähes 122€ sen sijaan, että 100€ olisi kasvanut jokaisena vuonna 2.5%. Tällöin meillä olisi vain 113€.
Mikäli pystyy joka kuukausi laittamaan pienen summan sivuun ja tallettamaan sen säästötilille, jossa se kasvattaa varallisuutta korkoa korolle -ilmiön avulla, 20-30 vuoden kuluttua säästetty rahasumma on voinut tuoda jo melkoisen määrän lisävoittoa. Toinen tapa kasvattaa varallisuutta on sijoittaa säästetty raha. Tähän on erilaisia väyliä: rahaa voidaan sijoittaa osakkeiden tai asuntosijoittamisen avulla. Osakkeet ovat yksinkertaisesti ilmaistuna omistusosia yrityksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun meillä on yrityksen osakkeita, olemme yrityksen osaomistajia. Tällä tavoin voimme saada rahallista voittoa, jota yritys osakkeenomistajilleen maksaa, mikäli yrityksellä menee hyvin. Tätä kutsutaan osingoksi. Voimme saada rahallista voittoa myös sitä kautta, että myymme osakkeemme, jonka arvo pörssissä on noussut. Pörssi on osakkeiden kaupantekopaikka, jossa yritykset ja muut toimijat laskevat liikkeelle arvopapereita (osakkeita) ja sijoittajat ostavat niitä. Pörssin hyvä puoli on siinä, että siellä tehtävät kaupat ovat säänneltyjä ja julkisia, joten kaupanteko on turvallista.
Asuntosijoittaminen on toinen tapa sijoittaa rahaa. Asuntosijoittamisessa henkilö ostaa asunnon ja vuokraa sen eteenpäin saaden siitä sitten kuukausittaista vuokratuloa. Tämä on hyvä tapa sijoittaa rahaa, koska eteenpäin vuokrattu asunto tuottaa kuukausittain lisää rahaa ja asuntojen hinnat nousevat vuosien varrella. Asuntosijoittamisella on siis mahdollista tienata suuriakin summia, mikäli asunnon onnistuu myymään korkeammalla hinnalla kuin millä se on ostettu. Tavallisen säästötilin lisäksi monella on myös osakesäästötili. Sinne laitettava raha on tarkoitettu osakkeiden ostoon. Moni säästää joka kuukausi pienen määrän rahaa osakesäästötilille, jotta osakkeiden ostosta tulee helpompaa kun osakkeiden ostamiseen käytetty raha on jo säästetty sille allokoidulle tilille.
Kun katsoo Suomessa tehtyjä varallisuusvertailuja, näkyy selvästi, että nettovarallisuuden kartuttaminen tapahtuu useimmiten juuri tälläisilla aiemmin mainituilla tavoilla, joiden avulla varallisuus karttuu hitaasti. Ikäryhmä, jossa nettovarallisuutta on eniten, on 65-74-vuotiaat. Tähän vaikuttavat säästöjen lisäksi myös mahdollisen perinnön saanti sekä omaisuuden yleinen arvonnousu. Tästä syystä asunnon ostaminen on erinomainen tapa laittaa raha tuottamaan lisää rahaa, sillä asuntojen arvo nousee, ja mikäli asunnon voi pitää omistuksessaan vuosia, siitä saatava rahallinen hyöty voi vuosien varrella kasvaa hyvin suureksi. Toinen syy, jonka vuoksi tällä ikäryhmällä on korkein varallisuustaso, liittyy velkoihin: lähes kaikilla on velkaa jossain vaiheessa elämäänsä, mutta suurin osa 65-vuotiaista on jo velattomia, sillä he ovat ehtineet maksaa esimerkiksi asuntolainansa pois.
Suomi sai Pohjoismaiden nettovarallisuusvertailussa yllättävän tuloksen
Suomea ei ole perinteisesti pidetty Pohjoismaiden varakkaimpana maana, mutta Ilta-Sanomat uutisoi viime vuonna tehdystä kansainvälisestä nettovarallisuusvertailusta, jossa Suomi oli saanut länsinaapuriamme Ruotsia korkeamman tuloksen mediaanivarallisuuden mittaamisessa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, miten varallisuus on jakautunut kansalaisten kesken. Ruotsissa varallisuus on vähemmän jakautunut, sillä siellä on enemmän hyvin varakkaita ihmisiä. Muilla tutkimuksen mittareilla Suomi piti kuitenkin edelleen mittausten perää. Ruotsin asuntolaina-ajat ovat jo pidemmän aikaa olleet kymmenien vuosien mittaisia, minkä vuoksi ihmisillä on keskimääräisesti enemmän varoja, joita he voivat sijoittaa. Vaikka asuntolainan suuri määrä laskee nettovarallisuuden määrää, onnistuneet sijoitukset kasvattavat sitä. Tästä syystä ruotsalaisten nettovarallisuus on Suomea korkeammalla tasolla.
Tällä hetkellä suomalaisten into säästää ja tehdä riskialttiita sijoituksia on matalalla tasolla, koska talouden tilanne on epävarma maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen. Monet suomalaiset eivät myöskään osaa sijoittaa ja sijoittamista pidetään vaikeana oppia. Moni ajattelee, että sijoittaminen on jotakin, mitä vain varakkaat ihmiset voivat tehdä. Tämä on kuitenkin vahingollinen ajattelumalli, sillä pienenkin rahamäärän säännöllinen sijoittaminen on hyvä alku varallisuuden kartuttamiselle. Hyvin harva ihminen on varakas syntyessään, suurin osa ihmisistä on kasvattanut varallisuuttaan vuosien varrella.
Netto- ja bruttovarallisuuden erot sekä yksityishenkilön likviditeetti
Joskus voi kuulla puhuttavat nettovarallisuuden lisäksi myös bruttovarallisuudesta. Mikä näiden kahden termin ero sitten oikein on? Jos nettovarallisuus on henkilön omistusten määrä, josta on vähennetty heidän velkojensa määrä, bruttovarallisuudella tarkoitetaan varojen määrää, josta ei ole vähennetty velkojen määrää. Kuten edellä mainittiin, nettovarallisuus on yleensä hyvä mittari näyttämään kuinka paljon ihmisellä todellisuudessa on varoja. On kuitenkin otettava huomioon, että kuten Ruotsin esimerkki osoitti, nettovarallisuus ei kuitenkaan anna totuudenmukaista kuvaa siitä, kuinka paljon ihmisellä on käytettävissä olevaa varallisuutta. Siksi onkin hyödyllistä käyttää muita mittareita, jos haluamme saada selville, paljonko yksittäisellä henkilöllä on likviditeettiä eli maksukykyä eli helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta/rahaa tileillä. Vaikka ihmisellä olisi paljon omaisuutta sidottuna esimerkiksi arvopapereihin ja asuntoihin, hänen omaisuutensa ei ole likvidiä, koska näihin omistuksiin sidottua rahaa on vaikea saada käyttöön lyhyellä aikavälillä.
