Eläkevarat sijoituksiin – Voisiko Suomi muuttua säästäjäkansasta sijoittajakansaksi?

Suomalaiset tunnetaan säästäväisestä luonteestaan. Pankkitileillä makaa hätävaroja, asunnot nielevät kotitalouksien suurimman varallisuuserän ja velat maksetaan pois tunnollisesti. Sijoittaminen sen sijaan on pitkään koettu vieraaksi – vähän samaan tapaan kuin koulun liikuntatunneilla vältelty koripallo, johon harva tarttui innostuneesti.

Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut. Edulliset indeksirahastot, osakesäästötili ja aktiivinen keskustelu somessa ovat tehneet sijoittamisesta entistä tutumpaa. Ja nyt esillä on ehkä kaikkein rohkein ehdotus: voisiko osa eläkevaroista olla suomalaisten itse sijoitettavissa?

Tätä ajatusta on nostanut esiin Danske Bankin yksityistalouden ekonomisti Kaisa Kivipelto, ja se on herättänyt runsaasti keskustelua. Eläkkeet ovat suomalaisille lähes pyhä asia, ja niiden yhdistäminen sijoittamiseen – jota moni pitää uhkapelin kaltaisena – tuntuu vähintäänkin rohkealta avaukselta.

Asunnot syövät suurimman osan varallisuudesta

Tilastokeskuksen mukaan yli 40 prosenttia suomalaisesta varallisuudesta on kiinni asunnoissa ja kiinteistöissä. Osakkeet ja rahastot ovat yleistyneet, mutta samaan aikaan monella on edelleen merkittäviä säästöjä nollakorkoisella pankkitilillä, jolloin inflaatio nakertaa arvoa hitaasti mutta varmasti.

Nelisen vuotta sitten käyttöön otettu osakesäästötili kasvatti kiinnostusta sijoittamiseen, ja jo yli 300 000 suomalaista on ottanut sen käyttöön. Silti kyse ei ole vielä massailmiöstä. Kivipellon ajatus onkin, että sijoittaminen voisi kytkeytyä eläkejärjestelmään: pakollinen pieni osuus, jonka kautta jokainen tulisi oppineeksi sijoittamisen perusasiat käytännön kautta.

Voisiko suomalainen eläke olla osittain pörssissä?

Ehdotus jakaa mielipiteitä. Toiset näkevät siinä mahdollisuuden, toiset taas turvattomuuden keikuttamista.

Mahdolliset hyödyt:

• Oman eläkerahan seuraaminen voisi lisätä kiinnostusta talouteen ja säästämiseen.
• Pitkä sijoitushorisontti sopii hyvin markkinoiden luonteeseen ja on historiallisesti tarjonnut vahvoja tuottoja.
• Ihmisten oma rooli loisi tunnetta vapaudesta ja yksilöllisestä vastuusta tulevaisuudesta.

Keskeiset riskit:

• Kaikkia sijoittaminen ei kiinnosta, eikä hajauttamisen tärkeyttä ymmärretä ilman ohjausta.
• Korkeatuloiset hyötyvät todennäköisemmin, mikä voi kasvattaa eriarvoisuutta.
• Eläkejärjestelmän perusturva voi horjua, jos markkinaheilahtelut vaikuttavat liian laajasti.

Sijoittamisen vertaistuki – tärkeämpi kuin arvaammekaan

Moni rohkaistuu sijoittajaksi vasta, kun kuulee ystävältä tai työkaverilta kokemuksia onnistuneista kokeiluista. Sosiaalinen media on vahvistanut tätä ilmiötä: keskustelua käydään nykyisin indeksirahastoista ja pitkäjänteisestä sijoittamisesta entisten pikavoittojen sijaan.

Kivipellon mukaan tavallisen säästäjän kannattaa useimmiten keskittyä laajoihin rahastoihin, jolloin yksittäisiä osakevalintoja ei tarvitse tehdä. Tutkimukset myös vahvistavat, että passiivinen ja hajautettu sijoittaminen on usein järkevämpi reitti kuin aktiivinen veikkaaminen.

Kolme erilaista sijoittajaryhmää

Jos malli toteutuisi, suomalaiset voisivat jakautua kolmeen pääryhmään:

1. Aktiiviset sijoittajat, joille tämä olisi vain lisämahdollisuus pesämunan kasvattamiseen.
2. Passiiviset rahastoihmiset, jotka sijoittaisivat mieluummin maltillisesti ja vaivattomasti.
3. Epäröijät, jotka kaipaavat helppoja ja lähes riskittömiä vaihtoehtoja pysyäkseen mukana.

Miksi tällä kaikella on väliä?

Suomalaiset suojelevat varallisuuttaan ensisijaisesti asunnoissa, jotka eivät tuota muuta kuin asumisen turvaa. Jos sijoittamisen kautta opimme monipuolisempaa varallisuuden hallintaa, voisimme saada pääomamme paremmin töihin ja lisätä taloudellista ymmärrystä koko kansan tasolla.

Kivipellon idea voidaan nähdä sillanrakentajana: tapa, jolla säästäjäkansa voisi kehittyä sijoittajakansaksi. Silta voi kuitenkin osoittautua liukkaaksi, ellei järjestelmä huomioi riskien ja hyötyjen oikeudenmukaista jakautumista.

Pähkinänkuoressa

• Suomi on yhä ensisijaisesti säästäjäkansa.
• Ehdotus eläkevarojen itse sijoittamisesta herättää sekä toivoa että huolia.
• Vertaistuki ja helppokäyttöiset sijoitusvälineet madaltavat aloittamisen kynnystä.
• Passiivinen rahastosijoittaminen on monelle järkevin reitti.
• Riskinä on varallisuuserojen kasvu, jos malli ei huomioi eriarvoisuutta.

Suuri kysymys kuuluu: pitäisikö suomalaisille antaa enemmän vapautta – ja samalla vastuuta – kasvattaa omia eläkevarojaan?

Haluatko, että laadin jatkojutun, jossa verrataan Ruotsin mallin toimivuutta Suomen järjestelmään?