Elina Myllymäki kääntää katseet Keuruulle – näin maakuntasijoittaminen haastaa pääkaupunkiseudun ylivoiman

Elina Myllymäki ei seuraa väkijoukkoa. Sillä aikaa kun moni asuntosijoittaja metsästää yksiöitä Helsingistä, Tampereelta tai Turusta, hän kulkee aivan eri suuntaan – Keski-Suomen Keuruulle. Siellä, kaupungissa jonka moni pääkaupunkiseudun sijoittaja ohittaisi olankohautuksella, Myllymäki on rakentanut kannattavan ja vakaasti tuottavan salkun.

Miksi hän tekee toisin – ja miksi se tuntuu toimivan?

Kun markkinat jakautuvat kahteen leiriin

Tuoreet (2024) Tilastokeskuksen luvut kertovat tarinan, joka kuulostaa tuttulta monelle suomalaiselle sijoittajalle: asuntomarkkinat ovat jakautuneet selvästi kahtia.

Suurissa kasvukeskuksissa, kuten Helsingissä ja Tampereella, hinnat ja vuokrat ovat pysyneet korkeina, mutta tuottoprosentit ovat sulaneet kalliiden ostohintojen myötä. Samalla pienemmissä kunnissa ja muuttovoittoalueiden ulkopuolella asunnot ovat pysyneet kohtuuhintaisina – ja niiden suhteellinen vuokratuotto on usein selvästi parempi.

Tämä asetelma pakottaa sijoittajat kysymään, missä tuotto ja riski todella kohtaavat. Onko järkevää keskittyä vain kasvukolmioon, vai pitäisikö karttaa hajauttaa rohkeammin maantieteellisesti, kuten Myllymäki tekee?

Keuruun kaava: vähemmän kilpailua, enemmän kassavirtaa

Elina Myllymäki kuvailee itseään leikillisesti ”asuntosijoittamisen vastarannankiiskeksi”. Hän ei metsästä trendikkäitä yksiöitä, vaan ostaa kaksioita ja kolmioita, joita Keuruun kaltaisissa kunnissa saa murto-osalla Helsingin hinnoista. Hänen lähestymistapansa rakentuu kolmen kulmakiven varaan:

Parempi nettotuotto. Keuruulla kaksion voi ostaa 40 000–60 000 eurolla ja vuokrata sen 550–650 eurolla kuussa. Se tarkoittaa usein 7–9 %:n nettotuottoa. Helsingissä vastaavalla summalla tuotot jäävät helposti kolmasosaan tästä.
Hajautettu riski. Yksi Helsingin yksiö saattaa vastata kolmea maakunta-asuntoa. Kun asunnot sijaitsevat eri puolilla Suomea, yksittäinen tyhjä kuukausi tai paikallinen suhdanne ei keikauta koko salkkua.
Pitkäjänteisyys. Myllymäki ei osta asuntoja odottaen nopeaa arvonnousua, vaan keskittyy vakaaseen, positiiviseen kassavirtaan – rahavirtaan, joka rullaa joka kuukausi ja mahdollistaa uusien sijoitusten tekemisen ilman suurta velkapainetta.

Onko tämä kestävää?

Tutkimuslaitokset, kuten VATT ja Suomen Pankki, ovat todenneet samaa: mitä pienempi paikkakunta, sitä parempi tuotto – mutta myös sitä suurempi riski. Työttömyyden kasvu, väestön väheneminen ja muuttoliike voivat nopeasti syödä tuottoja.

Silti Keuruun kaltainen kaupunki saattaa yllättää. Siellä, missä on teollisuutta, oppilaitos tai vaikka varuskunta, väestöpohja pysyy yllättävän vakaana. Se tarkoittaa pysyviä vuokralaisia – ja vähemmän tyhjiä kuukausia kuin moni olettaa.

Nuoren sijoittajasukupolven tapa ajatella

Tilastokeskuksen (2023) varallisuustutkimus paljastaa, että nuoremmat suomalaiset omistavat vähemmän asuntoja ja tontteja kuin aiemmat sukupolvet. Mutta he sijoittavat aktiivisemmin. He eivät odota perintöä tai hintojen nousua, vaan etsivät tapoja kasvattaa varallisuutta konkreettisilla ja kassavirtapainotteisilla sijoituksilla.

Heitä ei myöskään sido sijainti – digitaaliset työkalut ja etähallinta tekevät vuokraustoiminnasta mahdollista missä tahansa. Elina Myllymäki on tästä elävä esimerkki. Hän rakentaa omaisuuttaan määrätietoisesti, ei perittyjen neliöiden turvin.

Mitä tästä voi oppia?

Myllymäen tarina on muistutus siitä, että hyvä sijoitus ei aina löydy suurten valojen loisteesta. Maakunnissa saattaa piillä mahdollisuuksia, joita moni ei enää huomaa. Jos alueen tuntee ja markkinat analysoi huolella, voi Keuruun kaltaisista paikoista löytyä juuri sitä, mitä nykyinen taloustilanne kaipaa: vakautta, kassavirtaa ja pitkäjänteisyyttä.

Maakuntien asunnot eivät ehkä nouse otsikoihin, mutta ne voivat rakentaa hyvinvointia hiljaisella voimalla – sellaista, joka ei horju korkosyklien mukana.

Myllymäen strategiasta tiivistetysti