Peter Fagernäs Fortumin palkkiokiistan ytimessä – mitä valtionyhtiöiden bonukset kertovat varallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta Suomessa
Joensuulaislähtöinen Peter Fagernäs on ehtinyt vuosien varrella toimia niin investointipankkiirina kuin vaikutusvaltaisena yritysjohtajana. Nyt hän on taas otsikoissa – tällä kertaa Fortumin palkitsemisratkaisujen vuoksi. Talouselämän haastattelussa Fagernäs sanoi olevansa ”jopa ylpeä” hallituksen aikaisista päätöksistään palkkioihin liittyen. Kommentti ei jäänyt huomiotta.
Kysymys ei oikeastaan ole vain miljoonaluokan bonuksista. Se koskettaa myös paljon suurempaa teemaa: miten Suomessa suhtaudutaan varallisuuteen, johtajien vastuuseen ja siihen, mikä lopulta tuntuu oikeudenmukaiselta.
Milloin palkkio muuttuu ylimitoitetuksi?
Fortumin johtajien palkkiot herättivät aikanaan valtavan keskustelun, osin siksi, että kyseessä ei ollut mikä tahansa pörssiyhtiö. Fortum on pääosin valtion omistama, ja kun julkisen omistuksen alla maksetaan useiden miljoonien palkkioita, ihmiset kokevat asian henkilökohtaisesti.
Eikä ihme. Samoihin aikoihin tavalliset kotitaloudet painivat sähkölaskujen ja kohoavien korkojen kanssa. Kontrasti oli jyrkkä: toisessa päässä kamppailua arjen menoista, toisessa päässä palkitsemisia, joiden luvut tuntuivat etäisiltä ja kylmiltä.
Suomessa on perinteisesti ollut herkkä korva etenkin valtionyhtiöiden johtajien palkoille. Pohjoismaihin verrattuna ne eivät välttämättä ole edes yliampuvia, mutta meillä keskustelu ei pyöri vain numeroinnin ympärillä. Kyse on arvoista. Onko tällainen palkitseminen kohtuullista – ja kenen kustannuksella se toteutuu?
Varallisuus jakautuu epätasaisesti
Kun tarkastellaan tilastoja, kuva paljastuu melko karuksi. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen kotitalouden mediaanivarallisuus on noin 120 000 euroa. Mutta ylimpään kymmeneen prosenttiin kuuluvat perheet omistavat moninkertaisesti – ja heidän varallisuutensa ylittää jopa pohjoismaisten naapureiden huippulukemat.
Useimmille suomalaisille suurin varallisuuserä on oma koti. Sen sijaan sijoituksia ja muuta finanssivarallisuutta omistaa vain harva. Tämä tekee näkyväksi yhden todellisen kuilun: palkansaajien ja sijoittajina menestyneiden välillä.
Tästä syystä Fortumin kaltaiseen tapaukseen tiivistyy enemmän kuin yksittäinen palkkiokiista. Kyse on siitä, kenen puolella valtionyhtiön koetaan seisovan: osakkeenomistajien, johtajien vai tavallisten kansalaisten, jotka maksavat sähkölaskunsa ja samalla veronsa.
Johtaminen, rohkeus ja vastuu
Fagernäs tunnustaa avoimesti puolustavansa riskinottoa ja rohkeita päätöksiä – hänen mielestään talous ei kehity ilman niitä. Mutta monelle jää auki, missä kulkee rajanveto taloudellisen kasvun ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden välillä.
Valtionyhtiöiden kohdalla vastuu mitataan eri mittapuulla kuin yksityisissä konserneissa. Omistus ei ole vain sijoittajien, vaan kaikkien kansalaisten yhteistä. Ja juuri tämän takia palkkiokeskustelu saa niin paljon latausta. Se ei ole pelkkää liikkeenjohtoa – se on moraalisia kysymyksiä, kansalaisten luottamusta ja kokemusta reiluudesta.
Mitä tämä merkitsee tavalliselle kansalaiselle – ja sijoittajalle?
- Omistajuus on myös vallankäyttöä. Päätökset palkitsemisesta tehdään osakkeenomistajien äänillä, ja valtionyhtiöitä koskien myös poliittisin päätöksin.
- Varallisuus ei jakaudu tasaisesti. Miljoonapalkkiot ovat vain jäävuoren huippu, joka muistuttaa meitä siitä, että suuri joukko elää kiinni ainoastaan omistusasunnossaan.
- Luottamus ei synny itsestään. Läpinäkyvyys ja perustelujen selkeys ratkaisevat sen, uskovatko kansalaiset, että heidän yhteistä omaisuuttaan johdetaan vastuullisesti.
Mikä tästä kaikesta jää käteen?
- Fagernäsin puolustus Fortumista paljastaa, että Suomessa palkkakeskustelu ei ole vain numeroita – se on aina arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymys.
- Varallisuuserot Suomessa kasvavat, ja palkkiokiistat toimivat näkyvänä symbolina tästä kehityksestä.
- Valtionyhtiöissä palkitsemisen hyväksyttävyys on erityisen hauras, sillä niiden omistus kuuluu kaikille kansalaisille.
- Jokaisella sijoittajalla – ja jokaisella kansalaisella – on oikeus pohtia, millaista omistajuutta hän haluaa edustaa.
Loppujen lopuksi palkkiot ovat enemmän kuin rivejä tilinpäätöksessä. Ne kertovat arvovalinnoista, jotka muovaavat sitä, millaisena kansalaiset näkevät yhteiskuntansa: reiluna ja yhteen hiileen puhaltavana, vai jakautuneena niihin, joille riskinotto palkitaan, ja niihin, jotka jäävät maksajiksi.
👉 Haluatko, että jatkan tästä sinulle jatkojutun jommallakummalla kulmalla – syvennymme siihen, miten valtionyhtiöiden palkitsemiskulttuuri vaikuttaa kansalaisten luottamukseen, vai pureudummeko käytännöllisempään näkökulmaan: miten Fortumin palkkiokiistat näkyvät sijoittajien päätöksissä ja osakkeen arvossa?
