Suomen kirkko talousjättinä: näin toimii miljardiluokan organisaatio ilman osakemarkkinoita

Tiedät varmaan, että kirkko on ennen kaikkea uskonnollinen instituutio. Mutta mitä jos sanotaan, että taloudellisilta mittasuhteiltaan se muistuttaa keskisuurta pörssiyhtiötä? Kuulostaa erikoiselta – ja se onkin tarinan ydin. Suomen evankelisluterilainen kirkko on nimittäin hiljainen talousjättiläinen, jolla on tase, kassavarat ja liiketoimintaa, joihin useimmat yksityiset toimijat eivät pääse lähellekään.

Talouselämä-lehti teki hiljattain syväluotauksen kirkon talouteen ja löysi lukuja, joista moni startup tai yrityskonserni olisi kateellinen.

Miljardi täällä, miljoonia siellä

Vuoden 2024 luvut kertovat kaiken oleellisen: kirkon liikevaihto nousi 1,37 miljardiin euroon. Suurin osa siitä – reilut miljardi – tuli kirkollisverosta, eli jäsenten lompakoista. Loput koostuivat omasta liiketoiminnasta, kuten metsätaloudesta ja kiinteistövuokrista (218 miljoonaa), sekä valtion tuesta (114 miljoonaa).

Lopputuloksena syntyi mukava nettotulos: lähes 90 miljoonaa euroa. Se on suunnilleen samaa luokkaa kuin vaikkapa Sanoma-konsernilla. Suuri ero on kuitenkin siinä, että kirkon “voitto” ei valu sijoittajille osinkoina – se palaa seurakuntaelämään, henkilöstöön, hautausmaiden hoitoon ja kirkkojen ylläpitoon.

Säästölinja näkyy kaikkialla

Kirkko ei riehu rahan kanssa. Päinvastoin – se on taloudessaan yllättävän pidättyväinen. Johanna Simpanen, kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö, kertoo asian suoraan: ”Pienissäkin seurakunnissa halutaan pysyä plussan puolella, vaikka siihen usein voisi olla hyviäkin syitä lipsua.”

Tähän kiteytyy kirkon talouden ydin: menot eivät saa ylittää tuloja. Tärkeintä on pitää palvelut pyörimässä, ja samalla varoa kuluttamasta liikaa.

Mihin se kaikki raha sitten menee?

Tämä on hyvä kysymys – ja vastaus piirtyy seuraavista luvuista:

• Henkilöstö vie suurimman siivun: palkkoihin käytettiin yli 630 miljoonaa euroa.
• Ostettuja palveluja hyödynnettiin 250 miljoonalla.
• Lisäksi rahaa uppoaa kiinteistöjen ylläpitoon ja lakisääteisiin velvoitteisiin, kuten väestökirjanpitoon ja hautauspalveluihin – joita tarjotaan myös kirkkoon kuulumattomille.

Tavallista isompi “perintötalo”

Kirkolla on myös huomattava omaisuus. Sen taseessa komeilee lähes 4 miljardin euron edestä varoja ja omaisuutta. Tästä noin 1,8 miljardia on kiviä ja maata – kirkkoja, seurakuntataloja, hautausmaita ja muuta käyttöomaisuutta. Reilut 1,6 miljardia taas löytyy sijoituksista ja rahoitusarvopapereista.

Velkaa kirkolla on varsin maltillisesti – vain noin 346 miljoonaa euroa, ja siitäkin suurin osa on korotonta.

Sijoittaminen ei ole kirkolle mikään sivupolku. Viime vuonna sijoitusten nettotuotto oli 38,4 miljoonaa euroa. Ja kukapa olisi tiennyt: kirkko hoitaa itse myös oman eläkerahastonsa.

Mutta vaikka nuo numerot vaikuttavat isoilta – pelimerkit eivät siirry vapaasti. Monet rakennukset, esimerkiksi keskiaikaiset kivikirkot, eivät ole myyntikelpoisia. Niitä ei voi laittaa lihoiksi, vaikka kuinka tiukempia aikoja elettäisiin. Ne eivät ole rahassa mitattavia omaisuuslajeja vaan kulttuuriperintöä – ja sitä pitää vaalia.

Jäsenkato tuo harmaita hiuksia

Kaikki ei kuitenkaan ole nousukiitoa. Iso huolenaihe on, että kirkon jäsenmäärä on ollut pitkään laskussa. Vuodesta 2000 lähtien noin 900 000 suomalaista on eronnut kirkosta. Se tarkoittaa vähemmän tuloja kirkollisverosta – mikä taas tuo enemmän paineita karsia menoja.

Simpasen mukaan monet seurakunnat ovatkin ottaneet käyttöön kiinteistöstrategioita – päätetään, mitä rakennuksia pidetään, ja mistä luovutaan. Samalla panostetaan henkilöstön koulutukseen ja sähköisten palveluiden kehittämiseen.

Kuka päättää kirkon rahasta?

Toisin kuin yrityksissä, kirkossa ei ole toimitusjohtajaa, joka heiluttaa säästölistaa. Taloudesta päättävät paikalliset elimet:

• Kirkkovaltuusto hyväksyy budjetit
• Kirkkoneuvosto pyörittää päivittäistä taloushallintoa

Lisäksi valtio osallistuu tiettyjen lakisääteisten tehtävien, kuten väestökirjanpidon, kustannuksiin.

Kirkko ei tietenkään ole yritys – eikä sen kuulu ollakaan. Mutta siinä, miten raha pyörii, arvot kohdistuvat ja strategioita mietitään, on paljon samaa kuin suuryrityksissä. Toisaalta kirkko tekee kaiken tämän palvellakseen yhteisöä ja turvatakseen toimintaedellytyksensä tuleville sukupolville.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä?

Katsotaan vielä viisi asiaa, jotka tiivistävät kirkon taloustodellisuuden:

1. Kirkon liikevaihto vuonna 2024 oli 1,37 miljardia euroa – ja nettotulos lähes 90 miljoonaa.
2. Suurin osa tuloista tulee kirkollisverosta, mutta jäseniä on yhä vähemmän.
3. Omaisuutta on noin 4 miljardin euron edestä, mutta kaikki ei ole rahaksi muutettavissa.
4. Konservatiivinen talouskulttuuri pitää seurakunnat keskimäärin ylijäämäisinä.
5. Tulevaisuuden isoja pelejä ovat kiinteistöjen järkeistäminen, osaamisen kehittäminen ja toiminnan digitalisoiminen.

Vaikka kirkkoa ei listatakaan Helsingin pörssiin, se olisi siellä vahva nimi – vakaa, vastuullinen ja pitkäjänteinen. Mutta ennen kaikkea kirkko on yhteiskunnallinen toimija, jonka miljardiomaisuus ei pyri tuomaan rikkautta, vaan säilyttämään jotakin paljon arvokkaampaa: yhteisö, historia ja hiljaisuus.