Suomen valtion omistukset muuttuvat voimavaraksi – näin suomalainen malli nousi kansainväliseksi suunnannäyttäjäksi

Suomea on pitkään pidetty poikkeuksellisena valtionomistajuuden mallimaana, mutta viime vuosien käänteet ovat osoittaneet, että juuri tuo malli voi olla yksi aikamme merkittävimmistä talouspoliittisista oivalluksista. Kansainvälinen tilanne, vihreä siirtymä ja huoltovarmuuden tarve ovat nostaneet esille sen, mikä aiemmin koettiin vanhanaikaisena.

Suomen malli – harkittua vai sattumaa?

Vaikka moni näki Suomen valtion pitämät omistukset erikoisuutena, niille löytyy selkeä logiikka. Valtion rooli ei ole vain taloudellinen, vaan myös yhteiskunnallinen.

• Strateginen turva: kriittiset alat kuten energia ja logistiikka pysyvät kotimaisessa kontrollissa.
• Taloudellinen hyöty: valtion kassaan kertyy merkittäviä tuloja osingoista ja voitoista.
• Pitkäjänteisyys: riskialttiit investoinnit, esimerkiksi ilmastosuunnassa, saavat tukijalkansa.

Miksi maailma seuraa nyt Suomea?

Valtiokapitalismi ei ole enää poikkeus vaan yhä enemmän normi. Geopoliittinen epävarmuus ja vihreään energiaan liittyvät investoinnit ajavat valtioita takaisin markkinoille.

• Sotilaalliset ja taloudelliset jännitteet
• Kestävyysmurrokseen tarvittavat investoinnit
• Kriittisten resurssien omistajuuden turvaaminen
• Julkisen talouden uudet tulonlähteet

Sijoittajan näkökulma

Valtion vahva rooli on sekä mahdollisuus että rajoite.

• Plussana vakaus, ennustettavat osingot ja luotettavuus.
• Miinuksena rajallisempi liike osakemarkkinoilla ja joidenkin suurten järjestelyjen estyminen.

Varjopuolia ei voi sivuuttaa

Omistajavaltiolla on myös varjopuolensa, jotka kumpuavat politiikan ja liiketoiminnan ristivedosta.

• Poliittiset tavoitteet voivat sotia liiketaloudellista logiikkaa vastaan.
• Alakohtainen painotus lisää kansantalouden riskejä.
• Kansainvälisillä markkinoilla valtio-omistajuus voi hidastaa ketteryyttä.

Edelläkävijä vai vahinko-osuja?

Oliko Suomen valinta pitää kiinni valtionomistuksista tietoinen strategia vai pelkkä jääräpäisyys? Olipa vastaus mikä tahansa, tilanne näyttää nyt eduksemme. Yhä useampi maa hakee mallia, jossa turvallisuus ja pitkäjänteisyys yhdistyvät taloudelliseen hyötyyn. Samalla herää kysymys: pitäisikö Suomi kehittää järjestelmäänsä systemaattisemmaksi, esimerkiksi Norjan öljyrahaston tyyliin?

Neljän kohdan tiivistys

1. Suomen malli on ollut etulinjassa, vaikka sitä pidettiin pitkään kummallisena.
2. Kansainvälinen suunta on nyt samansuuntainen.
3. Sijoittajille tämä tuo turvaa mutta myös rajoituksia.
4. Politiikan ja talouden yhteensovittaminen tekee mallin kehittämisestä entistä tärkeämpää.

Tulevaisuudessa saatamme nähdä nykyhetken murroskautena, jolloin Suomen “outous” muuttui vahvuudeksi. Se, miten tätä mallia kehitetään, määrittää pitkälti myös sen, millaiseksi valtion rooli markkinoilla muotoutuu.

👉 Haluaisitko, että teen seuraavaksi vertailun Ruotsin ja Norjan malleista? Niistä löytyy yllättäviä eroja ja oppeja, jotka voisivat tuoda uusia ulottuvuuksia keskusteluun siitä, kuinka valtiollinen varallisuus kannattaa valjastaa tulevaisuuden tarpeisiin.