Miksi Helsingin asunnot maksavat nelinkertaisesti Ouluun verrattuna – näin suomalainen asuntomarkkina paljastaa varallisuuserot

Suomessa koti ei ole vain paikka asua – se kertoo paljon myös siitä, miten varallisuus jakautuu. Ero Helsingin ja vaikkapa Oulun, Kuopion tai Jyväskylän asuntomarkkinoiden välillä on suorastaan huima. Pääkaupunkiseudulla uudesta asunnosta voi joutua maksamaan yli 13 000 euroa neliöltä, kun sisämaan kaupungeissa hinnat jäävät useimmiten alle 3 500 euron.

Miksi ero on näin valtava? Syyt löytyvät väestökehityksestä, työmarkkinoista, rakentamisen kustannuksista – ja lopulta siitä, miten ihmiset ja pääoma liikkuvat tämän pienen maan sisällä.

1. Kaikki haluavat asua siellä, missä tapahtuu

Suomen sisäinen muuttoliike on ollut jo pitkään yksisuuntainen: pääkaupunkiseudulle. Tilastokeskuksen mukaan ensi vuonna peräti 70 % maan nettomuutosta kohdistuu Helsingin ympärille. Etenkin kantakaupunki ja raideliikenteen varret vetävät puoleensa niin nuoria työntekijöitä kuin yrityksiäkin.

Tämä kasautuminen tekee maasta kallista. Kun tontteja on vähän ja kysyntä valtavaa, niiden arvo nousee pilviin. Pääkaupunkiseudulla jopa 60 % asunnon hinnasta voi muodostua pelkästään tontista, kun taas sisämaan kaupungeissa sama osuus jää alle viidennekseen.

2. Rakentaminen on kallista – ja määräykset eivät helpota

Rakennusmateriaalien hinnat ovat samat Lapissa ja Lauttasaaressa, mutta kaikki muu ei. Helsingissä rakentamista hankaloittavat monet tekijät: tiivis kaupunkirakenne, tiukat kaavamääräykset, pysäköintivaatimukset ja korkeat rakennukset, jotka vaativat erityisratkaisuja.

Tuloksena on, että pääkaupunkiseudulla rakentaminen voi maksaa 1 000–1 500 euroa neliöltä enemmän kuin maakuntakaupungeissa. Kun tähän lisätään pitkä lupaprosessi ja rakennusyhtiöiden suurempi riski, hintalappu kasvaa entisestään.

3. Paksumpi lompakko, kalliimmat kodit

Helsinki ja Espoo ovat myös Suomen vauraimpia alueita. Tilastokeskuksen mukaan pääkaupunkiseudun kotitalouksien mediaanitulot ovat yli 30 % korkeammat kuin esimerkiksi Pohjois-Savossa.

Kun ihmisillä on varaa ottaa suurempia lainoja, se nostaa myös hintatasoa. Mutta kyse ei ole pelkästään asumisesta – moni ostaa asunnon sijoituksena, ei kodiksi. Kun varakkaammat kotitaloudet kilpailevat rajallisesta uudistuotannosta, hinnat voivat karata tavalliselta palkansaajalta kauas ulottumattomiin.

4. Sijoittajat eivät katoa, vaikka korot nousevat

Helsingin keskustassa ja Espoon rannan tuntumassa monet uudet asunnot päätyvät sijoittajille – niin rahastoille kuin yksityisille, jotka hakevat tasaista vuokratuottoa. Vaikka korot nousivat vuoden 2023 jälkeen ja sijoittajakysyntä hieman hiipui, hinnat eivät juuri notkahtaneet. Tarjontaa on yksinkertaisesti liian vähän, ja rakennuskustannukset pysyvät korkeina.

5. Kodista tuli varallisuuskone – mutta ei kaikille

Asunto on monelle suomalaiselle se suurin omaisuuserä. Siksi alueiden välinen hintaero kasvattaa varallisuuskuilua:

• Helsingin 70 neliön asunnon omistaja saattaa istua 900 000 euron omaisuuden päällä.
• Saman kokoinen koti Kuopiossa voi maksaa vain noin 200 000–250 000 euroa.

Se tarkoittaa, että pääkaupunkiseudulla omaisuus kasautuu ja periytyy helpommin eteenpäin. Varallisuuserot eivät siis synny pelkästään tuloista – ne syntyvät myös siitä, missä postinumerossa asut.

6. Voisiko kuilua kaventaa?

Asiantuntijoiden mukaan ratkaisuja on, mutta ne eivät ole nopeita:

• Tonttitarjontaa pitäisi lisätä etenkin hyvien raideyhteyksien varrelle.
• Uutta asuntotuotantoa voitaisiin hajauttaa kasvukäytäviin, kuten Lahteen tai Tampereelle.
• Valtion tukema kohtuuhintainen vuokra-asuminen voisi tasata markkinoiden painetta.

Silti kaupungistumisen megatrendi pitää todennäköisesti suuret hintaerot hengissä vielä pitkään. Ja myös pääkaupunkiseudun sisällä erot ovat jyrkkiä – kantakaupungin ja laita-alueiden hinnat voivat erota tuhansilla euroilla neliöltä.

Lopuksi

Helsingin ja Espoon hurjat asunt hinnat eivät ole sattumaa. Ne ovat seurausta monen tekijän yhteispelistä: rajallisesta maasta, korkeasta tulotasosta, rakentamisen säännöistä ja sijoittajakysynnästä.

Samaan aikaan maakuntakaupungit elävät aivan toisenlaista todellisuutta. Siellä hinnat pysyvät maltillisina, koska väestö vähenee ja työpaikat keskittyvät muualle.

Asumisen kartta kertoo siis samalla paljon enemmän kuin tilastoista näkyy: se näyttää, missä varallisuus Suomessa kasvaa – ja missä se jää saavuttamatta.