Kamuxin tarina paljastaa miten korkea korkotaso ja sijoittajapelko muokkaavat suomalaisia pienyhtiörahastoja 2025–2026
Kun Kauppalehti lokakuussa 2025 kirjoitti Kamuxista, moni sijoittaja huomasi siinä jotain tuttua. Käytettyjen autojen kauppaan keskittynyt yhtiö kamppailee heikon kuluttajakysynnän ja korkean korkotason puristuksessa — eikä se ole yksin. Tapaus kertoo isommasta tarinasta: suomalaiset pienyhtiörahastot ovat tiukoilla, kun raha on kallista ja kasvu hyytyy.
Samalla Kamux on malliesimerkki siitä, miten rahastot reagoivat, kun yrityksen tulevaisuus alkaa näyttää sumuiselta. Ruotsin-valloituksen ongelmat ja toimitusjohtajan vaihdos saivat monet rahastot puntaroimaan uudelleen, kannattaako enää pysyä kyydissä.
Miksi pienyhtiörahastot takkuavat
Pienyhtiöihin sijoittavat rahastot ovat perinteisesti pärjänneet silloin, kun korot ovat olleet matalat ja kasvu rahaa halpaa. Silloin pienet firmat ovat voineet hakea rohkeasti uusia markkinoita ja kasvattaa liiketoimintaansa.
Mutta vuodesta 2022 alkanut korkojen nousu muutti pelin. Kun velan hinta nousi, moni pienyhtiö joutui jarruttamaan investointeja. Samaan aikaan sijoittajat alkoivat katsoa tarkemmin, mitä he ovat valmiita maksamaan jokaisesta yhtiön eurosta.
Tulokset näkyvät suoraan numeroissa. Morningstarin ja Kauppalehden datan mukaan suomalaisten pienyhtiörahastojen keskimääräinen tuotto on kolmen viime vuoden aikana jäänyt alle kahteen prosenttiin vuodessa.
Monet rahastot painottavat edelleen teknologiaa, teollisuutta ja kulutustuotteita – juuri niitä aloja, jotka kärsivät, kun inflaatio syö ostovoimaa ja rahoitus vaikeutuu. Kamuxin kaltaiselle yhtiölle, joka elää kuluttajien autohankinnoista ja rahoituksesta, tämä ympäristö on erityisen haastava.
Rahastojen liikkeet – ja pelon anatomia
Kun Kamux vaihtoi toimitusjohtajaa ja sen Ruotsin-toiminnot jatkoivat takkuilua, eräs rahasto päätti myydä omistuksensa kokonaan. Päätös tiivistää hyvin sen, miten varovaisia rahastot ovat pienyhtiöriskejä kohtaan juuri nyt.
Ensinnäkin, liiketoimintariskien sietokyky on matala. Pieni yritys tarvitsee luottamusta sijoittajiinsa – ja jos viestintä ontuu tai uusi johto ei ole vielä päässyt vauhtiin, monet rahastot vetävät käsijarrun.
Toiseksi, paine tuotoista on kasvanut. Vaikka pienyhtiösijoittaminen on luonteeltaan pitkäjänteistä, rahaston asiakkaat odottavat tuloksia joka vuosi. Se pakottaa salkunhoitajat tekemään nopeitakin ratkaisuja – joskus ennen kuin yrityksen todellinen tilanne ehtii muuttua.
Mitä tästä oppii yksittäinen sijoittaja?
Kamuxin tapaus toimii hyvänä muistutuksena pienyhtiösijoittamisen luonteesta.
- Pitkä pinna palkitaan. Pienyhtiösijoittaminen on maraton, ei sprintti. Kurssit voivat ailahdella rajustikin, mutta hyvin johdetut firmat nousevat lopulta pintaan.
- Kasvu ulkomaille ei ole automaatio. Ruotsin vaikeudet osoittavat, että jopa skaalautuva liiketoimintamalli voi törmätä kulttuurisiin ja markkinaeroihin.
- Korkotaso määrää suunnan. Jos korot alkavat laskea vuoden 2026 aikana, pienyhtiöiden arvo voi kääntyä uuteen nousuun.
Näkymiä vuoteen 2026
Monet finanssitalot uskovat, että helpotus voi olla jo näkyvissä. Jos keskuspankit alkavat keventää rahapolitiikkaa, pienyhtiöiden tulokset voivat piristyä ja riskinottohalu palata markkinoille.
Kysymys kuuluu: kuinka kauan rahastot pysyvät varovaisina, ja milloin ne uskaltavat taas luottaa pienyhtiöiden kasvutarinaan?
Tiivistetysti
- Pienyhtiörahastot ovat viime vuosina jääneet vaisuihin tuottoihin korkojen nousun puristuksessa.
- Kamuxin johtajavaihdos ja vaivalloisen Ruotsin-projekti kuvaavat rahastojen varovaisuutta ja nopeaa reagointia.
- Pitkällä aikavälillä nykyinen alamäki voi kuitenkin olla kärsivälliselle sijoittajalle tilaisuus.
- Jos korot kääntyvät laskuun, pienyhtiöiden renessanssi voi alkaa.
- Vuosi 2026 näyttää, kuinka nopeasti rahastot uskaltavat taas tarttua riskiin.
Tämä kaikki muistuttaa siitä, että sijoittaminen ei ole vain numeroita ja käyriä – se on ennen kaikkea hermojen hallintaa ja kykyä nähdä myrskyn taakse.