Miksi miljoonia tienaavat urheilijat menettävät omaisuutensa?

Huippu-urheilijoiden tulot nousevat toisinaan käsittämättömiin summiin ja keskipalkatkin huitelevat tavallisen työntekijän ulottumattomissa. Suurimmat tähdet ansaitsevat palkkojen, sponsorisopimusten ja bonusten kautta kymmeniä tai jopa satoja miljoonia euroja uransa aikana. Silti urheilumaailmassa nähdään jatkuvasti tapauksia, joissa entinen supertähti ajautuu vakaviin talousongelmiin tai jopa konkurssiin.

Ilmiö ei ole harvinainen. Sports Illustrated raportoi jo vuonna 2009, että noin 78 prosenttia entisistä NFL-pelaajista kohtaa vakavia talousongelmia tai konkurssin kahden vuoden sisällä uran päättymisestä. NBA-pelaajista vastaava luku oli noin 60 prosenttia viiden vuoden sisällä eläköitymisestä.

Miten tämä on mahdollista ihmisille, jotka ovat tienanneet enemmän kuin moni ansaitsee koko elämänsä aikana?

Suuret tulot eivät tarkoita suurta nettovarallisuutta

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä liittyy siihen, että korkeat tulot tarkoittaisivat automaattisesti vaurautta. Todellisuudessa nettovarallisuus ja tulot ovat kaksi eri asiaa.

Monen urheilijan kohdalla rahaa alkaa tulla hyvin nuorella iällä ja erittäin nopeasti. Samalla elämäntyyli muuttuu lähes hetkessä. Casino, kalliit autot, valtavat kartanot, matkustaminen ja lähipiirin tukeminen muuttuvat helposti normaaliksi arjeksi. Ongelmana on, että kulut kasvavat usein samaa tahtia kuin tulot – joskus jopa nopeammin.

Kun ura vääjäämättä päättyy, tulovirta voi pudota dramaattisesti, mutta elämäntaso ja ennen kaikkea sen kulut jäävät ennalleen.

Mike Tyson – sadoista miljoonista konkurssiin

Yksi tunnetuimmista varansa menettäneistä entisistä huippu-urheilijoista on nyrkkeilijä Mike Tyson. Tyson tienasi uransa aikana arviolta yli 400 miljoonaa dollaria, mutta hakeutui konkurssiin vuonna 2003 velkojen noustua noin 23 miljoonaan dollariin.

Tysonin tapauksessa ongelmat eivät liittyneet vain yhteen asiaan. Taustalla olivat muun muassa:

• valtava kulutustaso
• oikeusjutut ja verovelat
• kallis elämäntyyli
• huonot taloudelliset päätökset

Tyson on myöhemmin puhunut avoimesti siitä, kuinka nopeasti raha katosi, kun kulut lähtivät hallinnasta. Hänen tarinastaan on tullut yksi tunnetuimmista esimerkeistä siitä, ettei edes poikkeuksellisen suuri tulotaso suojaa talousongelmilta.

Antoine Walkerin romahdus tapahtui nopeasti

Toinen tunnettu tapaus löytyy koripallon puolelta NBA:sta. Antoine Walker ansaitsi yli kymmenen kautta kestäneen NBA-uransa aikana yli 108 miljoonaa dollaria palkkatuloina, mutta ajautui konkurssiin vain muutama vuosi uransa päättymisen jälkeen.

Walker on myöhemmin kertonut julkisuudessa tehneensä useita huonoja sijoituspäätöksiä ja käyttäneensä rahaa liian huolettomasti. Erityisen paljon ongelmia aiheuttivat kiinteistösijoitukset juuri ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Lisäksi hänellä oli suuria henkilökohtaisia takauksia lainoissa, jotka kaatuivat markkinoiden mukana.

Walker on itse todennut, että yksi suurimmista ongelmista oli taloudellisen koulutuksen puute. Raha tuli nopeasti, mutta ymmärrys sen hallinnasta ei pysynyt mukana.

Lyhyt ura näyttelee isoa roolia

Huippu-urheilijan ura on usein yllättävän lyhyt ja uraa haittaavat tai jopa sen päättävät loukkaantumiset yleisiä. Monessa lajissa parhaat vuodet sijoittuvat ikävuosien 20–35 väliin. Tämä tarkoittaa, että koko elämän suurimmat tulot voivat tulla hyvin pienessä ajassa verrattuna ”normaaliin” työhön.

Samaan aikaan urheilijan pitäisi rakentaa taloudellinen tulevaisuutensa vuosikymmeniksi eteenpäin, sillä monelle urheilu-ura on ainoa ammatti – uran jälkeistä aikaa ei ole ehditty valmistella tai edes miettiä. Tämä on vaikeaa jopa ihmisille, joilla on vahva talousosaaminen, puhumattakaan nuorista urheilijoista, jotka keskittyvät pääasiassa harjoitteluun ja kilpailuun.

Lisäksi moni urheilija elää ympäristössä, jossa kuluttaminen on osa kulttuuria. Kalliit autot, luksustuotteet ja näyttävä elämäntyyli ovat näkyvä osa ammattiurheilua, mikä lisää painetta käyttää rahaa näkyvästi – vaikka sitä ei välttämättä edes olisi.

Lähipiiri voi kasvattaa painetta

Useat entiset urheilijat ovat kertoneet myös siitä, kuinka suuri vaikutus lähipiirillä voi olla talouteen. Kun nuori pelaaja alkaa ansaita miljoonia, hänen ympärilleen voi muodostua suuri joukko ihmisiä, jotka hyötyvät tilanteesta suoraan tai epäsuorasti.

Kyse ei ole aina pahantahtoisuudesta. Moni urheilija haluaa auttaa perhettään ja ystäviään, mutta samalla kulut voivat kasvaa hallitsemattomiksi. Useissa tapauksissa ongelmia ovat aiheuttaneet myös huonot neuvonantajat ja riskialttiit sijoitukset.

Kaikki eivät kuitenkaan epäonnistu

Vaikka konkurssitarinat saavat paljon huomiota, osa urheilijoista onnistuu rakentamaan erittäin vahvan nettovarallisuuden myös uran jälkeen.

Esimerkiksi LeBron James ja Cristiano Ronaldo ovat tunnettuja siitä, että he ovat rakentaneet laajoja liiketoimintoja urheilun ulkopuolelle. Heidän tulonsa eivät perustu enää pelkästään palkkoihin, vaan myös sijoituksiin, yrityksiin ja brändiyhteistyöhön.

Tämä korostaa yhtä tärkeää asiaa: pitkän aikavälin varallisuus rakentuu yleensä muustakin kuin korkeista tuloista.

Mitä tästä voivat oppia huippu-urheilijat mutta myös muut?

Urheilijoiden talousongelmat näyttävät ulospäin joskus absurdilta. Miten sadat miljoonat voivat noin vain kadota? Todellisuudessa ilmiö on kuitenkin hyvin inhimillinen.

Nopea rikastuminen, lyhyt ura, ympäristön paineet ja puutteellinen talousosaaminen muodostavat yhdistelmän, joka voi johtaa ongelmiin yllättävän helposti. Sama ilmiö näkyy myös tavallisten ihmisten elämässä pienemmässä mittakaavassa. Esimerkiksi asianajajien verrattain korkeatkaan tulot eivät yksin ratkaise mitään, jos kulutus kasvaa jatkuvasti niiden mukana. Lisäksi tulojen luoma illuusio varallisuudesta voi olla vaarallinen: tulojen laskiessa tai niiden jopa loppuessa, kerätyn omaisuuden sekä elämäntyylin kulut voivat helposti ylittää tulotason.

Lopulta nettovarallisuus ei rakennu siitä, kuinka paljon rahaa tienaa – vaan siitä, kuinka hyvin sitä onnistuu säilyttämään ja kasvattamaan pitkällä aikavälillä. Ja, kuten aina talousasioissa, kulujen ja menojen hallinnasta.